keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Pica Pollo y Tostones eli paistettua kanaa ja ruokabanaania dominikaanilaisittain



Santo Domingon kaduilla kävellessä näki paljon pica pollo -kylttejä ravintoloissa, erityisesti chinatownin liepeillä. Öljyssä uppopaistettua kanaa oli tarjolla lähes kaikkialla, missä oli ruokaa: niin all inclusivessa, rannalla kuin kaupungillakin. Kana oli maustettu usein melko miedosti ja sen päälle puristettiin poikkeuksetta limettiä. Se jos mikä tekee rasvaisesta kanasta maukkaampaa!

Lisukkeena oli usein Dominikaaniselle tasavallalle tyypillisiä uppopaistettuja ja lytättyjä ruokabanaanin, plátanon, paloja, tostones. Ruokabanaaneja myydään Suomessakin, mutta ei ihan jokaisessa ruokakaupassa. Olin melko epäluuloinen tostonesien onnistumisen suhteen, mutta lopputulos muistutti hyvin paljon alkuperäisiä.



Pica Pollo: Leikkaa haluamasi määrä kanan rintafileitä pitkittäin kahtia, jotta niistä tulee pötkylän mallisia. Itselläni oli viisi filettä. Kaada yhdelle lautaselle 2dl jauhoja ja toiselle 3 kevyesti vatkattua kananmunaa. Laita kolmannelle lautaselle 2dl korppujauhoja, mausteita maun mukaan (minä laitoin cajun-mausteseosta noin ruokalusikallisen verran) sekä suolaa.

Kierittele kanat ensin vehnäjauhossa, sitten kanamunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista pannulla öljy- ja voitilkassa rapea ja hieman ruskea kuori. Älä paista kypsäksi. Asettele kanat uunivuokaan ja kypsennä vielä 200-asteisessa uunissa, kunnes ovat keskeltä kypsiä (tarkista välillä).

Tostones: Leikkaa kuoritusta ruokabanaanista 1,5-2cm paksuja paloja. Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa noin 1l paistoöljyä 160-170 asteiseksi. Paista 5-7 banaaninpalaa kerrallaan, esimerkiksi friteeraukseen tarkoitetun siivilän avulla. Paistoaika on noin 4min tai kunnes banaanit ovat hieman ruskistuneet.

Nosta valumaan leikkuulaudalle ja ripottele päälle suolaa. Paina lastan avulla banaanit lyttyyn. Tarjoile heti.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Karibialainen päivällinen



Meillä oli eilen päivällisvieraita ja koska katselimme Karibian reissumme kuvia, halusin tehdä myös samaan teemaan sopivan päivällisen. Kaikki ruuat olivat Dominikaanisessa tasavallassa syötyjä, paitsi jäätelö oli juotu drinkkinä. Tein kaikki hyvin umpimähkään eikä lopputuloksesta ollut mitään tietoa ennen kuin pöydässä. Kävi tuuri, sillä kaikki maistui melko pitkälti sellaiselta kuin paikan päällä ja mikään ei epäonnistunut. Huh!



Salaatteja oli tarjolla kahta erilaista: aikaisemmin kokeiltua kikhernesalaattia (ok, huijasin siis vähän, olin kokeillut tätä jo alkuviikosta) sekä rannalla kalan lisukkeena ollutta, melko yksinkertaista vihersalaattia. Vihersalaatissa oli jäävuorisalaatin lisäksi kurkkua ja kirsikkatomaatteja, sekä muutama lusikallinen tomaattisalsaa sekoitettuna. Se oli hauska lisä perussalaattiin ja toi siihen ihan pientä tulisuutta.



Pääruokana oli pollo frito dominicano (pica pollo) y tostones. Eli paistettua kanaa ja plátanoja eli ruokabanaaneja paistettuna. Kanalle oli dippinä tätä kirpeää avokadodippiä ja lisäksi kanan päälle puristettiin tietenkin limetin mehua. Riisit ja pavut jätin suosiolla pois, sillä ne eivät mielestäni tuo mitään lisäarvoa aterialle, vaikka niitä laitetaankin ihan kaikkeen Karibialla.



Jälkiruoan inspiraationa toimi tietenkin rommihuuruinen piña colada, josta tein jäätelöversion sekä lisäksi kookoskeksejä. Ateria oli kokonaisuutena aika kiva ja oli hauskaa yhdistellä eri juttuja tammikuiselta reissulta. Pääruuan ja jälkiruuan ohjeet seuraa perässä!


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Avokadopastaa perulaiseen tyyliin


Ruokaideat lähtevät monesti mielihalusta syödä jotain tiettyä raaka-ainetta: tomaattia, ruusukaalta, mozzarellaa, mitä tahansa. Silti en ole koskaan miettinyt, mitä kaikkea tekisi mieli ja sitten yhdistää ne samaan ruokaan. Kun törmäsin Kauhaa ja rakkautta -blogissa Perusta innoituksen saaneeseen pastaan, jossa oli sekä tomaattia, avokadoa että korianteria, olin aika myyty. Lisäsin siihen vielä hivenen limettiä, niin jopas oli kaikki lempiainekseni kasassa!

Tomaattikastike (kahdelle): Kuutioi/lohko kolme isoa tomaattia ja hienonna ne esimerkiksi tehosekoittimella (saa jäädä palasia). Kuutioi puolikas sipuli ja raasta kaksi valkosipulinkynttä. Kuullota sipuleita pannulla öljyssä ja lisää sitten hienonnetut tomaatit. 

Mausta kastike lurauksella punaviiniä, 1-2tl sokeria, ripauksella chiliä, suolaa ja mustapippuria. Anna kastikkeen porista keskilämmöllä noin puoli tuntia, kunnes se on sakeaa. Keitä pasta ja siivuta avokado ja purista sen päälle limettiä. Sekoita pasta tomaattikastikkeeseen ja kokoa annos, jonka päälle tulee vielä reilusti korianteria

perjantai 21. helmikuuta 2014

Karibian herkkuleipiä kotona: Payan Especial


Nämä leivät näyttävät kuvassa hieman valjuille, mutta maistuivat kyllä hyvin samanlaisille kuin esikuvansa Santo Domingossa Barra Payanissa. Joskin täytteitä oli meillä ehkä hieman niukemmin. Alkuperäiset leivät syötiin ketsupin kera, mikä ei ollut kyllä mitenkään välttämätöntä maun kannalta. Parempi ehkä ilman.

Pulled Pork: Ota possun kassler (minulla 600-700g) huoneen lämpöön viimeistään puoli tuntia ennen uuniin laittamista. Asettele liha uunipataan ja hiero sen ympärille 1-2rkl öljyä. Ripottele ympäriinsä päälle cajun-maustetta ja hiero lihaan kiinni. Laita kansi paikoilleen ja kypsennä 110-asteisessa uunissa noin 4,5 tuntia.

Anna lihan hieman jäähtyä ja riivi se sen jälkeen haarukalla pieniksi siivuiksi. Anna pataan kerääntyneiden nesteiden jäädä lihan sekaan. Liha säilyy hyvänä jääkaapissa monta päivää, joten sitä voi käyttää näiden leipien lisäksi vaikka quesadilloissa, tacoissa tai bbq-pizzan täytteenä.

Payan Especial: Halkaise patonki/sämpylä/muu leipä. Itse paistoin patongin uunissa, joten se oli jo valmiiksi rapea ja lämmin. Leikkaa toiselle puoliskolle juustosiivuja ja sipaise toiselle reilusti amerikkalaista keltaista sinappia.

Lado juuston päälle lämmintä pulled porkia ja sinapin päälle mureaa kinkkuleikkelettä kaksinkerroin taiteltuna. Leikkaa tomaatista siivuja ja asettele ne leivän väliin majoneesin kera. Purista puolikkaat yhteen.

Mikäli leipä on juuri otettu uunista ja on kuuma, riittää tässä vaiheessa kun käärii leivän esim. voipaperiin tiiviisti ja litistää leipää kunnolla, että täytteet sulautuvat toisiinsa. Alkuperäiset leivät laitetaan parilalle ja painetaan päältä littanoiksi ja odotetaan, että juusto sulaa.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Karibian muistoja: raikas kikhernesalaatti



Kikhernesalaatteja syödään varmasti monessa maassa ja tämä lienee hyvin tyypillinen versio eikä sinällään erityisen karibialainen. Minä ihastuin tähän salaattiin Dominikaanisen tasavallan reissullamme, sillä monista versioista poiketen, tässä maistui kunnolla limetti. Raikas salaatti oli mielettömän hyvää kuuman rantapäivän lounasta.

Minulla oli kotona pussillinen sitruunoita, joten käytin niitä limetin sijasta. Lisäsin salaattiin myös persiljan, vaikka sitä ei alkuperäisessä versiossa ollutkaan. Maku oli kaiken kaikkiaan aika kohdillaan, tosin sitruunaa ei voi olla liikaa tässä tapauksessa. Limettejä laittaisin useamman kuin kaksi!

Kikhernesalaatti: Liota ja keitä 2,5dl kikherneitä ohjeen mukaan. Liotin itse 10 tuntia ja keitin 1,5 tuntia. Pilko yksi punasipuli ja puolikas vihreä paprika pieniksi paloiksi. Sekoita kulhossa kikherneiden kanssa. Lisää 2-3 rkl kapriksia liemineen.

Purista salaatin päälle kahden sitruunan mehut (tai enemmän). Ripottele 0,5-1rkl sokeria ja 0,5tl suolaa (lisää suolaa maun mukaan) ja rouhaise mustapippuria. Kaada mukaan vielä 2rkl oliiviöljyä ja sekoita salaatti. Anna tekeytyä jääkaapissa 10h ja sekoittele välillä, mikäli mahdollista, niin maut imeytyvät tasaisesti.

Silppua salaattiin persiljaa ennen tarjoilua.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Cheezborger kotona, juustoöverit!



Eilen kehuin matkivani Billy Goatin kuuluisia juustohampurilaisia cheezborgereita ja lopputulos oli melkoinen överihampurilainen, josta ei ainakaan puuttunut juustoa! Paljon mehukkaampi versio kuin kuivahko esikuvansa, mutta jos aikaisemmin kaipailin kahta pihviä kyseisen tyylisen hampurilaisen väliin, niin kotitekoisissa yksilöissä yksikin olisi riittänyt vallan mainiosti.

Billy Goatin pihvit olivat ohuita ja sellaisia on hankala tehdä kotona. Jos aikaa on, niin pihvitaikinan voi tehdä jo edellisenä päivänä, laittaa kahden kelmunpalan väliin sopivankokoisen möykyn ja litistellä tai jopa kaulimella kaulita lättänäksi. Sitten pihvi laitetaan kelmuineen pakkaseen ja kun pihvi jäätyy, voi kelmun poistaa helposti. Pihvit pitää paistaa jäisinä, jotta ne eivät mene siirtäessä rikki. Olen joskus kokeillut tätä ja on toiminut hyvin!

Hampurilaissämpylät onnistuivat tällä kertaa todella hyvin. Minulla on välillä ollut hankaluuksia sämpylöiden kanssa, sillä erään kerran ne eivät kohonneet ollenkaan ja muistuttivat pitaleipiä, toisen kerran ne eivät paistuneet sisältä ja eräänkin kerran ne olivat täydellisiä kunnes menin voitelemaan ne ja ne lässähtivät. Tällä kertaa jätin voitelut sikseen ja Kitchen Aid mylläsi minulle täydellisen, sitkeän ja hyvin kohoavan taikinan. Kiitos!



Pan de leche

5 isoa hampurilaissämpylää tai kasa pienempiä: Lämmitä 2,5dl täysmaitoa ja sulata 50g voita. Liota maitoon puoli palaa hiivaa ja lisää 3rkl sokeria ja 1tl suolaa. Lisää vielä sulatettu voi. Lisää taikinaan vehnäjauhoja, yhteensä noin 5,5dl, mutta vähitellen ja koko ajan vaivaten (tai yleiskoneella pyörittäen). Vaivaa taikinaa vielä 10-15min. Anna kohota kaksi tuntia.

Leivo taikinasta viisi sämpylää tai useampi pienempi sämpylä. Nosta sämpylät pellin päälle ja kohota. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15min. Sämpylöihin tulee makeahko, ruskea kuori.

Pihvit

Sekoita 500-600g hyvää jauhelihaa, 2 kananmunaa, reippaasti mustapippuria ja noin 1tl suolaa. Anna taikinan tekeytyä huoneenlämmössä puolisen tuntia, jotta jauheliha ei ole enää kylmää paistamishetkellä.

Lämmitä (valurauta)pannu (ja hieman öljyä tai voita) ja muotoile taikinasta kahdeksan ohutta pihviä. Paista pihvejä nopeasti molemmin puolin ja nosta pellille. Älä paista kypsäksi asti, sillä pihvit menevät vielä uuniin.

Asettele jokaisen pihvin päälle viipale cheddar-juustoa (ei sitä sulatejuustoa vaan oikeaa cheddaria). Paista pihvejä 200-asteisessa uunissa noin 5min, kunnes juusto on alkanut hieman kuplimaan ja pihvit ovat kypsiä (voivat hyvin jäädä keskeltä hieman punertaviksi, niin ovat mehukkaampia).

Tarjoile suolakurkkujen ja isojen sipulirenkaiden sekä sinapin ja ketsupin kera. 

lauantai 15. helmikuuta 2014

Cheezborger, cheezborger, cheezborger...

Olemme seuranneet enemmän ja vähemmän Man vs. Foodia ja niissä esitellyt annokset (yleensä lihaisat ja varsin tuhdit) ovat lähes aina näyttäneet herkullisille (paitsi ne haasteannokset!). Kun varasimme lentoliput Chicagoon, muistimme, että sarjassa oli esitelty joku hampurilaispaikka, joka oli tuttu Saturday Night Liven sketsistä.

Kyseessä oli Billy Goat Tavern ja sen kuuluisin tuote cheezborger, jota sketsissä hoetaan joka välissä ja jonka Man vs. Food -ohjelman mukaan tarjoilija sanoo aina kolme kertaa yhtä tilattua hampurilaista kohden. Ja hyvä on myös muistaa tilatessa: no fries - chips, ja no pepsi - coke!

Olimme siis suunnitelleet jo etukäteen menevämme maistamaan kuuluisia juustohampurilaisia ja katsoneet paikan sijainnin kartasta. Kun kävelimme edellisenä päivänä keskustassa, huomasimmekin ravintolan yllättäen katukuvassa ja vaikka mielessäni kävi, että eikö sinne laskeuduttu portaita pitkin kuin maan alle, niin koska ravintola nyt näytti olevan siinä jotakuinkin niillä huudeilla kuin muistelimme, niin ajattelimme sen kuitenkin olevan tämä.

Seuraavana iltana kipaisimme hampurilaisille ja yllätykseksemme paikka oli lähes tyhjä. Ja me kun mietimme, että vähintäänkin turistit parveilevat tunnetussa paikassa. Tilasimme juustohampurilaiset, tietenkin, mutta pettymykseksemme henkilökunta näytti hieman hommaansa tympiintyneeltä eikä mitään cheezborger-hokemia ollut luvassa. Mutta sentään jotain: mies tilasi vahingossa pepsin ja sai osakseen no pepsi - coke -heiton ja saimme hihittää "mokallemme".



Hampurilaiset oli melko pian valmiita ja ensimmäisellä puraisulla hampaat tavoittivat lähinnä paljon sämpylää ja hieman pihviä ja juustoa. Minä olin ottanut omani yhdellä pihvillä ja se oli pienoinen virhe, sillä pihvi on ohut ja sämpylä pääsee hallitsemaan koko juttua. Ihmettelimme vähän, että näinkö kuivat hampurilaiset nämä olikin.

Sitten tarjoilija kävi huikkaamassa meille, että mausteet pitää käydä itse lisäämässä. Se nosti taas näiden hampurilaisten pisteitä, sillä oli hauska valikoida ottaako muhkeita sipulirenkaita vai silppua, suolakurkkuviipaleita vai kurkkusalaattia. Lisäksi oli ketsuppia ja sinappia. Yksinkertaista, mutta mielestäni jossain määrin toimivaa, joskaan ei mikään makuelämys. Mutta se kaksi pihviä olisi ihan minimi, vaikka sämpylä oli ihan hyvä eikä mikään mäkkärin versio.

Myöhemmin tutkimme Billy Goatia vielä netistä ja huomasimme armottoman virheemme: ravintoloita on kaksi lähes samalla sijainnilla (muutenkin niitä on useampi). Me emme siis olleet käyneet siinä sketsin ravintolassa, johon laskeudutaan tosiaan portaat Chicagossa tyypilliselle alakannelle. Höh, olisi pitänyt olla tarkempi! Mutta hampurilaiset lienevät samat kaikissa ketjun paikoissa.

Tämä aihe oli ajankohtainen juuri tänään, sillä tarkoitus on tehdä cheezborgereita kotikeittiössä! 

torstai 13. helmikuuta 2014

Ystävänpäivän vadelma-maapähkinä cupcakes


Hyvää ystävänpäivää hyvät virtuaaliset ystävät!

Vadelma ja maapähkinä ovat ystäviä keskenään ja kuppikakuissa on hankala mennä pieleen. Ostin Reese's pähkinävoisuklaita JFK:n lentokentältä viimeisillä taskussa pyörivillä dollareilla ja ajattelin heti, että toteutan vihdoin piilota kuppikakun sisälle joku makea yllätys -tempun.

Kuppikakut: Vatkaa 3 munaa ja 3dl sokeria kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon 1tl vaniljatahnaa ja 75g sulatettua voita. Sekoita keskenään 3dl jauhoja ja 1,5tl leivinjauhetta ja siivilöi taikinan sekaan. Sekoita varovasti. Lisää vielä 200g maustamatonta jugurttia ja sekoita. 

Annostele taikinaa muffinssivuokiin noin lusikallisen verran. Laita jokaiseen vuokaan taikinan päälle yksi pähkinävoisuklaa (Reese's Peanut Butter Cups Miniatures). Lisää päälle vielä toinen lusikallinen taikinaa. Taikina riittää noin 12 kuppikakkuun. Paista 200-asteessa 15-20min.

Vadelmakuorrute: Puserra mehua 2dl tuoreista vadelmista siivilän läpi (mehua tulee pari ruokalusikallista). Mikäli käytät ulkomaisia vadelmia, kiehauta mehua hetki. Lisää mehun sekaan hieman vettä.

Notkista vatkaimella 200g maustamatonta tuorejuustoa. Lisää hieman vadelmamehua ja vatkaa. Lisää loputkin mehut ja vatkaa minuutti. Lisää 5dl tomusokeria siivilöitynä muutamassa erässä ja vatkaa aina välissä. Levitä kuorrute kuppikakkujen päälle ja koristele.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Uusi tomaattikastikehitti kokeilussa - tietenkin!



Kun aikaisemmin sosiaalisessa mediassa alkoi vilkkua Mutti-tölkkejä Henri Alenin tomaattikastikealoitteesta lähtien, en ajatellut mennä hypetykseen erityisesti mukaan. Tomaattipasta on toki maailman paras arkiruoka ja meillä ajankohtainen hyvin usein ja Muttin tomaattimurska sitä mitä ensimmäisenä etsin kaupan hyllyltä.

Menin kuitenkin googlettelemaan ohjetta, joka paljastui raaka-aineiltaan mitä tavallisimmaksi. Ainoa merkittävä ero omaan, tyypilliseen tomaattikastikkeeseni oli valmistustavassa, joka on hidastempoisempi. Oma arkipastani valmistuu niin lyhyessä ajassa kuin mahdollista.

Sipulin makeaksi kypsyttäminen alkoi kuitenkin kuulostaa niin herkulliselta ja sellaiselta, että tuohan pitäisi tehdä aina tuolla tavalla. Oma virheeni on, että pöhäytän lieden aina liian kuumaksi ja sipuli kärtsäisi muuten, jos en laittaisi tomaattimurskaa sekaan jo aikaisemmin. Nyt pidin huolen, että kattila pysyy korkeintaan keskilämmöllä ja tarkkailin tilannetta.

Tomaattikastike tulee sekoittaa pastan joukkoon heti pastan keittämisen jälkeen ja sitä ennen kastikkeeseen lisätään oliiviöljyä. Ensimmäisen teen aina, sillä pasta nyt maistuu vaan paljon paremmalle kastikkeeseen sekoitettuna kuin erikseen lautaselle lapioituna. Oliiviöljyä en ole lisännyt kastikkeeseen enää loppuvaiheessa tavallisessa tomaattikastikkeessani vaan pastaan.

Mutti-kastike: Pieni yksi pieni sipuli ja raasta kaksi valkosipulinkynttä. Lämmitä kattilassa 0,5dl oliiviöljyä keskilämpöiseksi. Lisää sipulit ja kypsennä maltillisesti kymmenen minuuttia (älä anna ruskistua). Lisää kattilaan puolikas tölkki tomaattimurskaa ja 0,5tl sokeria. Anna kiehua hiljalleen 10min.

Lisää loppu tomaattimurska ja 2dl vettä ja anna kiehua hiljalleen 15min. Lisää 0,5dl punaviiniä ja anna kiehua hiljalleen vielä sen verran, että kastike sakeutuu. Lisää suolaa ja mustapippuria ja mausta maun mukaan (itse laitoin vain basilikaa ja oreganoa).
Ota kastike pois levyltä ja lisää 0,5dl hyvälaatuista oliiviöljyä ja sekoita. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon.

Ja oliko se sitten niin hyvää? En tiedä, sillä olin niin pahassa flunssassa, etten maistanut edes punaviiniä lasista. Ainakin se näytti hyvälle eikä sipulin pitkä hauduttaminen voi olla ainakan pahasta. Pakko tehdä uudestaankin!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Mässäilyä all inclusivessa


Karibian lomaamme kuului kolmen päivän mittainen lepolomailu neljän tähden all inclusivessa (Ifa Villas Bavaro) ennen siirtymistä paikallisemmille kulmille Santo Domingoon. Olimme aikaisemmin olleet all inclusivessa muutaman päivän Kuubassa ja ennakkoluulojemme vastaisesti pidimme sitä ihan hauskana tapana lomailla, ainakin muutaman päivän ajan.

Ravintolan etsiminen ja vaihtoehtojen vertailu on minulle yleensä lomapäivän kohokohta, mutta joskus on ihan kiva ottaa asiat mahdollisimman helposti: ei pitkiä välimatkoja, ei rahan käsittelyä eikä varsinkaan jättimäiseksi kasvanutta nälkää. All inclusivessa kaikkea on tarjolla koko ajan ja joka nurkalla. Eikä pihin matkailijan tarvitse miettiä, raaskisinko tilata vielä toisenkin juoman.



On tietenkin totta, ettei buffet-ruoka on (ainakaan minun mielestä) koskaan niin hyvää kuin annosruoka, mutta toisaalta ainakin isommissa hotelleissa on mahdollista syödä myös rajoitetun verran a la cartessa ja buffeteissa on yleensä paikalla kokkeja, jotka valmistavat tiettyjä annoksia asiakkaiden toiveiden mukaan.

Lisäksi isommissa paikoissa ruokailuvaihtoehtoja on useita ja buffetin lisäksi on rentohenkisempiä rantaravintoloita tai snack-baareja, joissa ruoka tehdään joskus pelkästään tilauksesta. Ja onpa tarjolla ollut mm. jäätelöbaaria, sikariloungea ja tietenkin erilaisia allas- ja drinkkibaareja sekä kahviloita. Joka päivä ei siis tarvitse mennä samoilla sävelillä.

En ole arkiaamuisin yhtään aamupalaihminen, paitsi lomalla ja erityisesti hotelleissa. Karibialla tarjottavassa buffetaamiaisessa parhaimpia puolia on tietenkin ihanat tuoreet hedelmät. Ja cafe con leche! Meidän hotellissa oli myös tarjolla tuoreita mehuja ja smoothieita, joita valmistettiin koko ajan tarjoilupöydän vieressä. Aamupalalla olisi luonnollisestikin saanut kustomoidun munakkaan täytebuffetista valittujen lisukkeiden mukaan, mutta harmi kyllä juuri kun viimeisenä aamuna olin päättänyt tankata oikein kunnolla ja syödä munakkaan, niin jono oli liian pitkä!


Söimme usein lounasta rantaravintolassa, jossa oli rentohenkinen buffet. Tassuttelimme ravintolaan suoraan rannalta ja kylmä juoma kiikutettiin aina heti pöytään päästyämme. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, pizzoja, hampurilaisia ja muuta sormisyötävää, pastaa, hedelmiä ja kakkuja sekä lettubuffet. 

Ihastuin erityisesti kikhernesalaattiin, jota söin kahtena päivänä. Se oli ihanan limettistä ja raikasta! Ja  sitten kun otin kameran mukaan kuvatakseni sen itselle muistiin, ei kyseistä salaattia ollut tarjolla, voi nyyh! Nyt en muista enää kunnolla, mitä kaikkea siinä oli. Pitää yrittää tehdä sitä kotona, jos vaikka muistuisi paremmin mieleen.

Rantabuffetin parasta tarjontaa oli tietenkin itse kasatut hampurilaiset, joihin kokki paistoi pihvejä grillissä. Väliin paljon mietoa, tuoretta sipulia ja tomaattia sekä sinappia ja ketsuppia. Niin yksinkertaista, mutta niin hyvää! Myös friteerattu kana limetin mehun kanssa oli hyvää ja rapeaa, vaikka buffet-ruokaa olikin. 



Illallisbuffetista ei jäänyt mitään erityistä mieleen, muuta kuin yksi erittäin hyvä salaatti, mistä minulla ei ole oikeasti enää mitään muuta mielikuvaa. Olisin halunnut siitäkin kuvan, mutta sitä ei ollut enää seuraavana päivänä. Tätä varten ihmiset tarvitsee kuvia syömistä ruuistaan! Niitä on ihan mahdoton tehdä myöhemmin, ainakin tällaisen lahopään kuin minä.

Kävimme lyhykäisen rantalomamme aikana kerran a la cartessa ja valitsimme neljästä vaihtoehdosta meksikolaisen. Ravintolan lista kuulosti melko amerikkalaiselta, mutta saimme valikoitua alku- pää- ja jälkiruuista edes hiukan meksikolaiset vaihtoehdot. 

Annokset näyttivät pääsääntöisesti kauniille ja minusta oli hauska nähdä, miten suht arkisista meksikolaisita ruuista saisi hienompia, valkoisille pöytäliinoille ja viinilasin viereen sopivia versioita.  En ollut koskaan aikaisemmin syönyt meksikolaista ruokaa niin hienossa ravintolassa.



Valitettavasti kaikki annokset taisivat olla meille pettymyksiä. Ruoka oli todella miedon makuista ja joskus annoksista puuttui juuri se elementti, jonka takia olin sitä tilannut (esim se avokado, jota kaipailin myös rannalla). Ruoka oli kyllä ihan hyvää, mutta ei sitä olisi meksikolaiseksi tunnistanut. Tosin annoksissa oli hauskoja, rapeita ja kapeita värjättyjä tortillasuikaleita, jotka toi mukavaa vastapainoa pehmeälle ruualle. 



Jonkinlaisena yhteenvetona: All incluisve ei ole yhtään hassumpi tapa viettää todellista stressitöntä lepolomaa, jossa kylmää juomaa ja pientä ja suurempaa syötävää voi hakea vaikka melkein missä tahansa ja milloin tahansa ilman, että tarvitsee laskea mitään ja pelata jatkuvasti rahalla. Buffettien tarjonta on laaja ja on hauska maistella paljon erilaisia ruokia. Plussaa on myös pihvien paistajat ym. 

Mutta ei kannata lähteä sillä asenteella, että saat eteesi maailman parhaimman pihvin tai muita elämää mullistavia makuelämyksiä. Joskus saattaa jopa pettyä. Tämä ei varmasti ollut minulle viimeinen kerta all inclusivessa, mutta kovin pitkää aikaa en jaksaisi resotrissa viettää. Muutaman päivän breikki on juuri passeli!


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Paistettua kalaa Boca Chicassa



Ruokatoiveeni Dominikaanisen tasavallan matkalle eivät olleet mitenkään suuret, sillä aikaisemmin sillä seudulla matkustaneena olen huomannut ruokakulttuurin olevan jossain mielessä tylsää: valkoista riisiä ja papuja on vähintäänkin joka toisessa annoksessa, yleensä kaalisalaatin ja lihan/kalan/kanan kera.

Ruoka on ollut yleensä melko miedon makuista ja yllätyksetöntä. Hyvää siitä tekee yleensä se, että se on tuoretta. Siksi haaveilin ennakkoon lähinnä juuri merestä nostetusta kalasta, joka on paistettu rannalla ja joka syödään sormin muovituolilla istuen. Ja jonka päälle puristetaan limettiä ja lisukkeena on avokadoa.

Melkein kaiken tämän sainkin, ainoastaan se avokado jäi puuttumaan, vaikka sitä nimenomaan annokseen pyysin (enkä riisiä, nimenomaan vielä sanoimme, ettei riisiä tarvitsisi olla ollenkaan, mutta riisin poisneuvotteleminen karibialaisesta annoksesta lienee mahdoton tehtävä).

Makoilin aurinkoisella Boca Chican rannalla lähellä Santo Domingoa ja olin jutellut tuoreesta kalasta rantaravintolan pitäjän kanssa jo aamupäivästä. Puolen päivän aikaan kalastaja tuli mereltä ja henkilökunta kiikutti eteeni viisi tuoretta chilloa (red snapper, punanapsija). Valikoin kaloista pienimmän ja kalaa lähdettiin valmistamaan minulle.



Pelkäsin hieman etukäteen, miten jaksaisin syödä kokonaisen kalan yksinään, mutta mitä vielä, kala oli niin hyvää, että hotkin sen rantatuolilla istuen päätä ja pyrstöä lukuunottamatta. Kulkukoirille ei jäänyt juuri mitään. Kala oli maustettu, mutta maut olivat suhteellisen mietoja eivätkä peittäneet kalan tuoreutta. Lisukkeena ollut salaatti oli hyvää, sillä siinä oli kastikkeena tomaattisalsaa. Riisi jäi syömättä, sillä se oli tuttuun tapaan mautonta ja sitä oli paljon.

Mies tilasi kana-annoksen ja sekin oli reissun parhaita. Friteerattua kanaa söimme reissun aikana muutamaan otteeseen, sillä se oli sekä edullista että hyvää ja sitä oli tarjolla joka paikassa. Rasvaisen ja rapean kanan päälle on ihan pakko puristaa limettiä, se tekee siitä maukkaan eikä suuhun jää niin rasvainen olo. 

Rannalla syödyssä kana-annoksessa oli mukana Dominikaaniselle tasavallalle tyypillinen lisuke: tostones. Kyseessä on jälleen kerran öljyssä paistettu juttu (myös ranskalaisia perunoita oli paljon), nimittäin jauhobanaanit. Suolalla maustetut, tuoreet tostonesit maistuivat kyllä rannalla.


tiistai 4. helmikuuta 2014

Oulun uutukainen: Cafe Rooster



Minun piti kirjoittaa jo ennen reissuamme Oulun kivasta kahvilauutuudesta Roosterista, mutta sitten se jotenkin jäi kaikkien kiireiden keskellä. Keskustan vanhaan puutaloon sijoittuvassa kahvilassa tarjoillaan Oulun parhaimpia burgereita, eikä ainakaan lounaskeitto kalpene sekään yhtään. Varsinaisia kahvilatuotteita en ole vielä edes ehtinyt kokeilemaan.

Rooster avasi loppuvuodesta ja on käsitykseni mukaan ollut varsin suosittu. Kävimme eräänä perjantaisena alkuvuoden iltana hampurilaisilla ja ainakin minut hurmasi paikan oikeasti itse tehdyt hampurilaiset: myös sämpylä oli itse leivottu. Sokerina muun ei-teollisen pohjalla oli myös itse tehty ketsuppi, jota sain pyynnöstä annokseen mukaan. Se oli niin hyvää ketsuppia, että melkein menin keittiöön kysymään ohjetta (toki olen ketsuppihullu siinä missä tomaattihullukin).



Seuraavalla kerralla olin lounastamassa työporukalla ja keitto maistui meille kaikille (miksi en nyt muista mikä keitto se oli, kuvaakaan ei ole! Palsternakka?). Se oli samettista ja maukasta. Ja vaikka kaikki pöydät olivat varattuja, oli lounashetki jokseenkin seesteinen, sillä tila on ilmava ja miljöö muutenkin mitä ihastuttavin.

Kolmas kerta oli tällä viikolla, kun oli ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä ja paluu pimeän arjen keskelle. Onneksi olin sentään työjuttujen myötä keskustassa ja pääsin hemmottelemaan itseäni hyvällä lounaalla. Tarjolla olisi ollut kukkakaalikeittoa, joka olisi varmasti ollut varsin pehmeää ja hyvää, mutta kroppa vaati jotain tuhdimpaa, joten tilasin lohiburgerin. Ja hyvä oli sekin ja välissä oli hauskasti myös hieman ituja. Harmikseni ketsuppi oli tällä kertaa tavallista.



Jätimme kaverini kanssa tarjoilijalle toiveen, että Rooster ottaisi kahvilalistalleen täytetyt bagelit, sillä niitä ei taida saada Oulusta mistään Katu kahvilan lopetettua. Odotan innolla, tartutaanko toiveeseeni, sillä bageli-lounas maistuisi varmasti myös!


maanantai 3. helmikuuta 2014

Maanantain pannariaamupala: The Bongo Room



Kaksi viikkoa sitten söimme aamupalaksi perijenkkiläiseen tyyliin pannukakkuja. Tosin ei niitä perinteisiä versioita. Chicagon hotellimme ei tarjonnut aamupalaa ja meillä oli tarkoituksena mennä aamupäiväksi Wicker Parkiin, joten saimme ajatuksen etsiä sieltä joku kiva aamupalapaikka. Ja Bongo Roomin edessä pyöri sen verran porukkaa, että päätimme itsekin yrittää sisään.

Saimme ehkä viimeisen vapaan pöydän ja meidän jälkeemme ihmiset jäivät jonottamaan. Lopulta jono ei mahtunut enää kokonaan ravintolan sisälle. Ja kyseessä oli siis tavallinen maanantai kello kymmenen. Kävi siis selväksi jo heti alkuunsa, että ilmeisen suosittu paikka kyseessä ja myöhemmin luin, että Bongo Room on tarjonnut jo parinkymmenen vuoden ajan aamupala- ja brunssiruokia hyvällä menestyksellä.



Tilasimme pannukakun himoisina molemmat makeat pannukakkuannoset. Mies otti tiramisuhenkisen pannukakun ja minä valkosuklaa-karamelli-pretzel -erikoispannarin. Katselimme odotellessa muiden annoksia ja ihmettelin, kun annoksia vietiin pois sen näköisinä, kun niitä ei juuri olisi syöty. Annosten loput pakattiin kuitenkin monelle mukaan, joten hyviä niiden luulisi kuitenkin olevan.

Totuus paljastui, kun omat annoksemme saapuivat: ne olivat valtavat! Lautasella oli kolme pannaria, mutta sen lisäksi, että ne olivat suuria, olivat ne myös todella tuhteja. Emme olisi jaksaneet syödä yhtä annosta edes puoliksi, saati sitten omia. Itse pannarit olivat paksuja ja melko tiiviitä pannareiksi ja molempia annoksia päällysti lisukkeet: minulla valkosuklaa- ja karamellikastiketta (pretzelimurut oli pannareiden välissä) ja miehellä mm. suuri mascarpone-pallo.



Pannarit oli toki hyviä ja erikoisia, mutta oli suuri virhe tilata kaksi makeaa annosta. Voi kun olisimme tilanneet jotain suolaista alkuun. Ja voi kun näitä saisi vaikka puolikkaan kokoisen annoksen. Varsinkin, kun emme voineet ottaa loppuja mukaan (en saanut edes yhtä kokonaista pannaria syötyä, joten tähteet harmitti).

Suolaiset annokset näyttivät myös herkullisille ja seuraavan kerran kun menen Chicagoon (sellainen kerta tulee toivottavasti vielä), käyn ehdottomasti testaamassa sellaisen. 


lauantai 1. helmikuuta 2014

Barra Payan, Santo Domingo



Hei pitkästä aikaa ja terveiset sekä Chicagosta että Dominikaanisesta tasavallasta. Reissu oli mitä parhain ja syötyäkin tuli vaikka mitä herkkua, vaikka Karibian alue ei ehkä maailman kulinaristisia kehtoja olekaan. Siis tarkoitan sen alueen yleisintä ruokaa, johon törmää kaikkialla: riisiä, papuja, kuivaa kaalisalaattia ja lihaa/kalaa/kanaa. 

Onneksi Karibialla saa myös muuta ruokaa, sillä ehdin kyllästymään kyseiseen komboon jo joku reissu takaperin. Dominikaanisessa tasavallassa (ja muuallakin Karibialla) tykätään selvästi parista asiasta: öljyssä paistetusta ruuasta ja erilaisista lämpimistä sandwicheistä. 

Me olimme bonganneet herkullisen näköisiä leipiä Anthony Bourdainin Dominikaanisen tasavallan jaksosta ja nappasimme paikan nimen ylös: Barra Payan. Hotelliltamme ei ollut kuin muutaman kilometrin matka kyseiseen leipäbaariin, joten vaikka sandwichejä olisi löytynyt varsin hyvin lähempääkin, päätimme lähteä kokeilemaan ilmeisen suosittuja possuleipiä.

Tilasimme Payan especialit possulla (toinen vaihtoehto on kanalla) ja pulled porkin lisäksi leipiin tuli kinkkua, kahta eri juustoa ja tomaattia. Ja sitten ehkä hieman jotain vaaleaa kastiketta, mutta en ole varma mitä (ehkä vain majoneesia?). Leivän kaveriksi oli pakko tilata tuorepuristettu appelsiinimehu, mutta ilman maitoa, mikä olisi ollut se juttu kyseisessä paikassa. Listalla oli paljon eri mehuja ja ne kaikki saa maidolla tai ilman.



Appelsiinimehu maistui mielettömän hyvälle parin kilometrin iltapäivähelteessä kävelyn jälkeen ja onneksi sitä oli iso limpparimukillinen. Leipä maistui meille myös ja se oli ihanan rapea ulkoa ja täyteläinen sisältä. Juusto oli tietenkin kivasti sulanutta ja kaikki täytteet mukautuivat toisiinsa. Emme olleet ihan varmoja, oliko väliin tarkoitus laittaa kesuppia, sillä purkki tuotiin jokaiselle leivän tilanneelle. Prujautin toisen puoliskon väliin kokeeksi, mutta se ei olisi ollut mitenkään välttämätöntä.